RUUSUN UNIMATKA RIIKAAN

Unimatkan lähestymisen huomaa yleensä siitä, että edellisenä iltana pestään, puhalletaan ja komennetaan, ettei kauluria saa kastella. Tällä kertaa pesu tapahtui aamusta. Illalla minut ja Hulda pakattiin pieniin nukkumakoppeihin. Nukuin melkein 15 tuntia. Ihanaa! Unta häiritsi ainoastaan hiekka-astian tunkeminen nukkumakoppiin. Tuhisin merkitsevästi ja käänsin kylkeä.



Aamulla vieras mies nosti minut ulos nukkumakopista. Ehkä hän halusi nähdä olinko nukkunut hyvin. Naukaisin vähän, vain kertoakseni että voisin ihan hyvin nukkua vielä lisää. Minut siirrettiin pienestä nukkumakopista isompaan nukkumakoppiin. Sain aamupalaa. Otin huvikseni kilpailun siitä montako raksua mahtuu kerralla suuhun, mutta osa meni rikki ja tippui ulos suusta. Tyhmää - suoritus piti diskata. Muuten olisin varmasti rikkonut ennätyksen. Jatkoin nukkumista. Isossa nukkumakopissa oli hyvä nukkua. Välillä minut herätettiin. Leikin vähän. Unta tosin häiritsi se, kun minua kanneltiin ympäriinsä. Kun minua oli kanneltu ja olin moikannut paria tätiä sain nukkumakoppiin uuden jalallisen ruoka-astian. Se oli kiiltävä ja hieno. Järkyttää oli kuitenkin se, ettei kukaan laittanut uuteen ruoka-astiaan murustakaan syötävää. Katsoin merkitsevästi astiaa ja huolto-joukkoja, mutta eihän ne mitään tajunneet. Yön olimme huoneessa jossa oli ikkunalauta ja pitsiverhot. Leikimme Huldan kanssa prinsessaa kurkkimalla verhojen takaa. Välillä teroitimme kuninkaallisia kynsiämme kokolattiamattoon ja kehräsimme. Seuraava päivä sujui jotakuinkin samaan tapaan kuin edellinen. Olin hyvällä tuulella ja jaksoin hymyillä, vaikka minut herätettiin ja vietiin taas moikkaamaan tätejä. Yksi täti oli aika kiva - se osasi leikkiä juuri oikealla tavalla!



Sain taas nukkua aika pitkään pienessä nukkumakopissa ennen kuin tulimme uudenlaiseen leikki-paikkaan. Todella ensiluokkaista: rappuset vaanimista ja tasapainoilua varten, liukas lattia liukuleikeille ja mahtava kokolattiamatto nelitassuloikkia varten. Sängyn takana oli tasanne josta pystyi metsästämään hiuksia yöllä. Tasanteella pysyi myös leikkiä ryntäys-pysähdys -leikkiä ja hyppiä ylös pitkin seinää. Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä hyvän päälle ja minun käskettiin rauhoittua. Ei mitään huumorintajua eräillä! Parantelin tilannetta kehräämällä aamuyön kainalossa.
Kurjaa oli vain se että Hulda ehti hypätä kaiteelle tasapainoilemaan ennen kuin se kiellettiin. Aamusta pääsin taas pieneen nukkumakoppiin ja jo seitsemän tunnin päästä oltiin kotona. Oli kiva päästä nukkumaan omaan pesään! Sen pituinen se!

Ruusu