Naaraat | Urokset | Kastraatit | Enkelikissat
|
|
"Olen avaruuksien kissa, olen kissa ihmeellinen.
Olen unien, tähtien kissa, tulin takaa pilvien.
Minä rakensin teille talon jossa paljon rakastetaan.
Nyt takaisin lähden mutta palaan, uniinne toisinaan."
- Kaarina Helakisa
|
|
|
Kontukatin Jonathan
s.6.6.1982
Joonatan oli Jennin ensimmäinen kissa. Musta eurooppalaisemme oli luonteeltaan rauhallinen, viisas ja satumaisen salaperäinen. Joonatan kiusasi muita kissoja hyppimällä korkeisiin paikkoihin. Erityisesti Harlekiinia otti päähän kun Jonsku nukkui oven päällä. Joonatanilla riitti kärsivällisyyttä olla mukana lasten leikeissä, erityisen mieluisia olivat kissanäyttelyleikit. |
Kontukatin Miikka
s. 16.4.1984
Miikan syntymän aikoihin ei suomessa ollut vielä kovinkaan monta eurooppalaista sinitiikeriä. Miikka rakasti suklaata ja tavaroiden tiputtelua kirjahyllystä. Myöhemmin Miikka muutti pois lapsuuden kodista Jennin siskon Sannin luokse.
|
|
|
|
Sisu Tarmo Toropainen
Maatiaskissa Sisu löydettiin vielä silmät umpinaisina serkkujemme viljasiilon pohjalta emonsa hylkäämänä. Koiramme kasvattivat kissanpennun ja niin Sisu luuli olevansa koira, mikä aiheutti monta pelästystä ja yhden ihastumisen kodissamme vierailevien koirien puolelta. Koska Sisu joutui niin varhain eroon emostaan jäi sille tavaksi yrittää imeä korvanlehtiä ja sormia. Sisulla oli monia muitakin hauskoja tapoja esimerkiksi kahvipöydässä se varasti pullat vieraiden kädestä ja raahasi usein pyykit korista
keskelle olohuonetta.
|
Kontukatin Harlekiini
12.11.1982-3.5.2002
Mustavalkea persialainen Harlekiini oli suuri persoona, jolla oli omat oikeudet ja tavat, mutta lempeän suuri sydän. Harlekiini oli lähes aina sylissä tai olkapäällä ja huolehti erityisesti silloin jos jollakulla perheessä oli huolia. Hän muutti ensimmäiseen yhteiseen kotiimme Jennin lapsuudenkodista. Harki rakasti syömistä, nukkumista ja miesten käsien nuolemista. Ehkäpä vahvoista unenlahjoista johtuen herra eli niin iäkkääksi Harlekiini saattoi nukahtaa kesken askeleen. Harlekiini tunsi olevansa osa perhettämme, eikä halailu ja pussailu ollut sallittua kahdestaan, vaan lattialla komentavasti moukuva kissa tuli myös nostaa halittavaksi. Seniorina Harlekiini alkoi olla hieman dementoitunut ja usein kävimme yhdessä tarkistamassa että ruoka-astiaan oli tosiaan viisi minuuttia aiemmin tuotu ruokaa ja huutelimme naukuvalle kissalle että täällä me olemme, tule tänne! Kaksikymmentä yhteistä vuotta antoi ja opetti paljon. Miten pieni kissa voikaan tuoda elämään niin paljon iloa, naurua ja rakkautta...
|

|
Naaraat | Urokset | Kastraatit | Enkelikissat |